Edustimme työnantajaa riidassa, jossa työntekijä vaati työantajalta mm. palkkasaatavia. Työntekijä vaati kanteessaan mm. vuosilomalain mukaisia lomakorvauksia, tekemistään lisätöistä sekä ylitöistä. Tämän lisäksi työntekijä vaati odotusajan palkkaa. Kyseessä oli siis palkkariita.
Työntekijä ja työnantaja olivat saatavista hyvin erimielisiä. Tämän lisäksi osapuolet olivat hyvin erimielisä siitä, että oliko työnantaja työsuhteen aikana pitänyt asianmukaista vuosilomakirjanpitoa kuten vuosilomalaki edellyttää. Työntekijän mukaan työnantaja oli laatinut vuosilomakirjanpidon jälkikäteen ja se oli virheellinen. Asiassa oli myös riitaisaa se, että oliko työnantaja huolehtinut liukuvan työajan järjestämistä asianmukaisella tavalla. Työntekijä katsoi lomarahan vakiintuneeksi tavaksi, joka oli maksettu säännönmukaisesti koko työsuhteen ajan. Työnantajan mukaan alkuperäistä työsopimusta oli useaan kertaan muutettu; suullisesti ja hiljaisesti. Nämä muutokset olivat vieläpä johtuneet työntekijästä ja hänen tarpeistaan. Liukumista oli sovittu osapuolten välillä ja niitä oli pidetty pääosin työntekijän tarpeiden mukaisesti. Työnantajan mukaan he olivat täyttäneet kaikki työnantajan velvollisuudet työntekijään kohtaan. Työnantajan tekemä työaikakirjanpito täytti sille laissa asetetut vaatimukset. Työnantajan mukaan työntekijä oli käyttänyt yrityksen huolto- ja korjaustiloja omien asioidensa hoitamiseen. Työnantajan mukaan yrityksen tiloja ei voitu käyttää elinkeinotoimintaan silloin kuin yritys ei ollut auki; tästä huolimatta työntekijä oli esittänyt tehneensä tällaisina aikoina työtehtäviä, vaikka tämä ei ollut edes mahdollista. Työntekijä ei ollut edes vaatinut näistä tunneista korvausta työnä. Vaatimus esitettiin vasta työntekijän jättäessä kanteen. Työnantajan työaikakirjanpito perustui vuosilomalakiin. Vuosilomakirjanpidosta kävi seikkaperäisesti ilmi vuosilomien pituudet ja mm. niiden ajankohdat. Asiaan liittyi myös riita työntekijän sairauslomista, josta työntekijä oli esittänyt näyttöä vasta irtisanomisen jälkeen. Näyttönä oli mm. lääkärin sekä psykologin tekemiä epikriisejä jne. Psykologit eivät voi tehdä diagnooseja toisin kuin lääkärit. Lääkärintodistuksista voitiin havaita, että työntekijä oli ollut sairaana ajanjaksona, joka oli ollut työntekijän itsensä haluamaa lomaa. Työnantaja oli maksanut palkat ajallaan ja niistä oli asianmukaiset merkinnät Verohallinnon tulorekisteriin. Työntekijä ei ollut työsuhteen aikan reklamoinut maksetuista palkoista tai niiden määristä. Tämän lisäksi osapuolten välillä oli sovittu siitä, että työntekijä tasoittaa mahdolliset työajan ylitykset kokonaisina vapaapäivinä sekä työntekijän erillisestä pyynnöstä tarvittaessa puolipäiväisenä vapaana. Työantaja ei ollut maksanut työsuhteen aikana (noin 7 vuotta) yhtäkään lomarahaa. Kahtena vuotena vuoden lopussa työnantaja oli maksanut työntekijän pyynnöstä palkkaennakon, mutta tämä ei ollut lomarahaa vaan puhdasta palkkaennakkoa. Tämä oli selvästi merkitty työntekijän saamaan palkkatodistukseen. Yhden kerran työnantaja oli maksanut erillisen rahan (bonus) koska työnantajalla oli ollut poikkeuksellisen hyvä tilikausi. Näin ollen mistään lomarahasta ei oltu sovittu, eikä tällaista tapaa ollut voinut syntyä. Työntekijä ei halunnut tuomioistuinsovittelua. Asiassa oli muutenkin havaittavissa osapuolten tulehtuneet välit. Asia eteni valmisteluun asti. Valmistelun jälkeen työntekijä ilmoitti halukkuutensa tehdä asiassa sovinnollinen ratkaisu. Työantaja ja työntekijä asiamiestensä välityksellä päätyivät sovinnolliseen ratkaisuun, joka oli käytännössä sellainen ettei työnantaja maksanut työntekijälle mitään korvausta. Sopimuksen mukaan kummatkin osapuolet maksoivat omat oikeudenkäyntikulunsa. Tämä ratkaisu oli työantajan tahdon mukainen; työnantaja ei halunnut käyttää aikaansa asian käsittelyyn. Asiasta laadittiin sovintosopimus. Elinkeinonharjoittajan näkökulmasta oikeudenkäyntiin käytettävä aika on arvokasta. Tämän lisäksi mainehaitta asia nousee usein esiin, ovathan oikeudenkäynnit pääsääntöisesti julkisia. Olipa ratkaisu mikä tahansa tietyillä aloilla työriidat voivat haitata elinkeinonharjoittamista monelta osin. Päämiehemme elinkeinolla oli vahava liityntä maahan, jossa ei katsota suopeasti sitä, että työnantaja riiteleee oikeudessa työntekijän kanssa - tämä asia vaikutti sovinnollisen ratkaisun löytymiseen. Toinen asiaan liittyvä asia on oikeudenkäyntien pituus. Työriidoissa käsittelyajat voivat olla huomattavan pitkiä, puhutaan usein vuosista.
Comments