Syyteneuvottelut tunnustamisoikeudenkäynteineen on yhä melkoisen huonosti tunnettu järjestelmä, vaikkakin säännökset syytteestä sopimisesta tulivat voimaan vuonna 2015.
Tunnstamisoikeudenkäynnistä Suomessa on tietyissä tilanteissa mahdollista syytteestä sopimiseen. Tässä menettelyssä rikoksesta epäilty voi tunnustamalla saada mahdollisuuden saada lievempi rangaistus kuin ko. teosta muutoin seuraisi. Syyteneuvottelujen varsinainen tarkoitus on tehostaa ja nopeuttaa tuomioistuinprosessia. Kyse on ainakin osin kustannusekonominen. Tunnustamalla säästyy paljon yhteiskunnan resursseja muihin asioihin. Onko asia näin yksiselitteisen suoraviivainen? Toisinaan on niin, että siviiliasiat liittyvät rikosasioihin. Usein on niin, että syyttäjän ajamassa rikosasiassa on vahingonkärsijöitä, jotka prosessaavat omia vaatimuksiaan ns. syyttäjän kyljessä. Tällöin oikeudenkäyntien kokonaiskustannusten merkitys nousee myös syytetyn/vastaajan näkökulmasta kiinnostavaan keskiöön. Asianomistajat vaativat omia oikeudenkäyntikulujaan. Nämä kulut voivat olla mittavia. On toki niin, että tämä uusi menettely syyteneuvotteluista on pääosin tarkoitettu tapauksiin, joissa siitä voidaan arvioida olevan eniten hyötyä juurikin viranomaisten voimavarojen allokointia ajatellen. Vapautetaan viranomaisten voimavaroja muualle, jolloin asian tunnustamisesta syntyy yhteiskunnalle merkittävää säästöä. Sellaiset tapaukset, joista esim. näyttöä on saatavilla helposti eivät sovellu syyteneuvotteluihin. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, ettei esitutkintaa toimiteta kaikkien epäiltyjen rikosten osalta. Tämä siis tilanteessa, jossa henkilön epäillään syyllistyneen useampaan rikokseen ja hän on tunnustamalla edistänyt rikosten selvittämistä. Syyttäjä voi samassa yhteydessä sitoutua vaatimaan rangaistusta lievemmän rangaistusasteikon mukaisesti. Enemmän käytetty tapa lienee se, että käydään syyteneuvottelut syyttäjän kanssa. Tässä yhteydessä syyttäjä tekee rikoksesta epäilyllyn kanssa tuomioesityksen tuomioistuimelle. Tämä esitys käsitellään tuomioistuimen pääkäsittelyssä, eli tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyttäjän tekemän esityksen mukaan tuomioistuin pääsääntöisesti tuomitsee lievennetyllä rangaistusasteikolla syyttäjän esityksen mukaisesti. Joskus tunnustamiseoikeudenkäyntiä nimitetään "näytösoikeudenkäynniksi". Mikään näytös pääkäsittely ei ole, mutta ehkä tällä viitataan siihen, että asia on on saanut voimakkaat suuntaviivat syyteneuvotteluissa. Nämä suuntaviivat sitten vahvistetaan tuomioistuimessa.
On syytä huomata, että syyteneuvottelut eivät sovellu rikoksiin, joista on säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvotteluja ei voida soveltaa henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Eikä moniin seksuaalirikoksiin.
Mikäli oma päämies on epäiltynä/syytettynä jostakin laajasta rikoskokonaisuudesta, tulisi tämä vaihtoehto nostaa tavalla tai toiselle esiin. Ammattieettisesti tämä voi muodostua hankalaksi niissä tilanteissa, joissa oma päämies tuo esiin paljon näyttöä oman syyttömyytensä tueksi, mutta asiamiehenä tunnistat näytön olevan sangen kevyttä tai ohutta. On olemassa muitakin tilanteita, joissa asiamies on tunnistavinaan sellaisia elementtejä, että voi nostaa keskusteluun mahdollisuus syyteneuvotteluun. Päämiehet harvoin tunnistavat tätä mahdollisuutta. Kokemuksemme mukaan syyteneuvottelut soveltuvat laajoihin talousrikosasioihin, joiden selvittely on äärimmäisen hankalaa ja työlästä. Usein tilanne on se, että kokonaisuuden hallinta on haastavaa; taustalla on useita oikeustoimia, erilaisia toimijoita ja lukuisia järjestelyjä. Olemme myös edustaneet päämiestämme työoikeudellisessa riidassa, johon liittyi rikosnimikkeinä törkeä kavallus, törkeä petos, väärennys ja mm. törkeä maksuvälinepetos. Usein taustalla on se, että rikosprosessi on kestänyt vuosia ja on päästy vasta syyttämisvaiheeseen. Tästä seuraa kasvavia kustannuksia ja henkisten voimavarojen ehtymistä. On selvää, että pitkittyneet prosessit rasittavat osapuolten henkisiä voimavaroja. Erityisen raskasta tämä on sellaisille päämiehille, joita syytetään useista rikoksista. Toisinaan on kysymys myös elinkeinon jatkumisesta. On tilanteita, joissa vaatimuksena on melkoisen reippaat rikosnimikkeet sekä liiketoimintakieltoon määrääminen. Syyteneuvotteluissa voidaan sopia rangaistuksen kohtuullistamisesta ja esim. siitä, että esim. liiketoimintakieltovaatimuksesta luovutaan. Edustamamme tapaus Edustimme asiakasta eräässä tapauksessa, jossa rikosnimikkeinä oli mm. törkeä kavallus, törkeä maksuvälinepetos, petoksen yritys ja väärennys. Tapaus oli siinä mielessä erikoinen, että siihen liittyi mittava asianomistajan korvausvaatimus. Mittava tässä tapauksessa tarkoitti rahallisen intressin lisäksi näytöllisesti mittavaa. Eli asianomistajalla on huomattavan laajaa todistelua vaatimustensa tueksi. Asiassa nivoutui rikos- ja siviiliprosessi yhdeksi kokonaisuudeksi, joka paisui prosessina huomattavan suureksi. Valmistelun istunnossa kävi selväksi se, että pääkäsittely oli paisumassa useamman päivän mittaisaksi. Tämä pääosin siksi, että asianomistajalla oli tarkoitus esittää sangen mittavaa todistelua asiassa. Tämä koski kirjallista ja suullista todistelua. Henkilötodistelua oli tarkoitus ottaa vastaan huomattava määrä, osa todistajista olisi tullut ulkomailta Suomeen jne. Rahalliset vaatimukset olivat suuria. Oikeusprosessiin kesto ja todistelukustannukset näyttivät kasvavan huomattavan mittaviksi. Tällaisissa tapauksissa puolustuksen näkökulmasta litigointikulut nousevat tarkastelun keskiöön . Siviiliprosessuaalisten vaatimusten yhdistäminen rikosprosessiin paisuttavat tällaisissa tapauksissa prosessia merkittävästi - kuluriski kasvaa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Toisaalta syyttäjän teonkuvaus oli rakennettu niin, että näytöllisesti teko olisi voitu mitä ilmeisemmin katsoa syyksiluettavaksi ainoastaan asianomistajan näytön perusteella. Pääsääntöisesti syyteneuvottelua ei käydä siinä vaiheessa kun asia on saavuttanut rikosprosessin valmisteluisutunnon. Asiakkaan etu kuitenkin selvästi puolsi ko. tapauksessa syyteneuvottelukortin käyttöä. Asia varmistui valmisteluistunnossa, jossa prosessiaikataulua lähdettiin tekemään. Syyttäjän myötämielisen asenteen avulla asia saatiin syyteneuvotteluun. Toki tämä edelyttää kaikkien asianomistajien suostumusta asiaan. Kyseisessä tapauksessa asianomistaja olivat myötämielisiä syyteneuvotteluja kohtaan. Kyseisessä tapauksessa ns. pääasianomistajan kanssa käytiin omat neuvottelut, jotka koskivat pääosin asianomistajan rahallisia vaatimuksia. Asiakkaan yksityisyyden suojaamiseksi emme avaa näiden pitkään kestäinen neuvottelujen sisältöä. Neuvottelut kestivät pitkään ja neuvottelutulos oli edellytys syyteneuvotteluille. Tuomioistuin ja syyttäjä olivat asiassa myötämielisiä myöntämällä useita lisäaikoja neuvottelujen läpikäymiseksi. Asia saatiin ratkaistua; neuvottelut tuottivat tulosta ja syyttäjän kanssa päästiin sopuun tuomioistuimelle tehtävästä tuomioesityksestä. Yksi päivä käytettiin syyteneuvotteluun ja yksi päivä tunnustamisoikeudenkäyntiin. Käsityksemme mukaan lopputulos on sellainen, että voidaan todeta asian olleen hyväksi kaikille osapuolille. Lakiasiaintoimisto H.E.Kivimäki & Co Oy / 040-1202060
ความคิดเห็น